Ihmiset tasapainoilevat työelämässä jatkuvasti yksilöllisyyden ja sosiaalisuuden välillä. Jokainen meistä haluaa yksilönä onnistua, joka on täysin luonnollista. Jos emme pääse ikinä kokemaan itseämme ainutlaatuisena, saatamme kadottaa itsemme muiden joukkoon.

Tarvitsemme muita ihmisiä ympärillämme, jotta kokisimme merkityksellisyyttä. Muut ihmiset ympärillä ovat ikään kuin peili, josta näemme oman onnistumisemme. Tiimi on meille peili, mutta tarvitsemme muita ihmisiä myös jakamaan onnistumisen tunteen. Yksin juhliminen on melko tylsää. Lisäksi toisen ihmisen parhaat puolet, saattavat aktivoida meissä oman potentiaalimme.

Sellaiset tiimit menestyvät, jotka löytävät yksilön ja tiimin jäsenten roolien välisen tasapainon. Tasapainon löytyminen toteutuu, kun jokainen tiimin pelaaja luovuttaa oman osaamisensa osaksi täydellistä yhteispeliä.

Muistan palavasti, kuinka jääkiekkovalmentaja Karri Kivi toi esille luennollaan hyvän jääkiekkotiimin rakennusaineet. Hyvä joukkue koostuu yksilöistä, joilla on oma ja erilainen tehtävä kentällä. Pelaajat eivät voi olla samasta puusta veistettyjä, sillä ihmiset reagoivat vastoinkäymisiin ja onnistumisiin eri tavoin. Kun jääkiekkojoukkue kohtaa vastoinkäymisiä, silloin varmojen puurtajien voima kasvaa. Kun taas pelissä on hyvä henki joukkueen hetkessä eläjät pääsevät loistamaan ja tekevät ne suurimmat ihmeteot. Mutta he eivät voi loistaa, jos fiilis ei ole hyvä ja siihen tarvitaan hyvän hengen luojia. Hyvän hengen luojat eivät välttämättä ole niitä taitavampia pelaajia, mutta heidän ansiostaan joukkue yleensä voittaa.

Hyvä johtaja ymmärtää tarvitsevansa tiimiinsä erilaisia jäseniä, joilla on oma pelipaikkansa tiimissä. Työelämässä joukkueen väliset roolit, eivät välttämättä ole yhtä selkeitä kuin jääkiekossa. Hyvä johtaja kuitenkin ymmärtää korostaa jokaisen tiimin jäsenen ainutlaatuisuutta ja osaa hyödyntää erilaisten yksilöiden persoonallisuuden piirteitä sekä taitoja yhteisen päämäärän hyväksi.